Niin lipsahti kevät kesäksi ja lukuvuosi loppuun. Loma tuntuu kyllä ansaitulta, vaikka työvuosi olikin edeltäjiään kevyempi.

Ihan en päässyt vakipaikkaan kiinni, mutta olen sentään saanut tuntiopettajan tehtäviä vuodeksi - siis koko vuodeksi, eli nostan omat palkkani koko kesältä 2013. Työmatkaa kertyy hieman yli tarpeen, ja lisäksi hommaan kuuluu lukiopuolta, mitä en varsinaisesti toivonut, mutta pärjään sen kanssa kyllä. Aika vastaavaa tehtävää olen hoitanut ennenkin. Ja vaikka missasinkin viran, jossa yli puolet tunneista olisi ollut ilmaisutaitoa, pääsen sentään vetämään yhden kunnon näytelmäkurssin lukiossa.

Ohentuminen on onnistunut ilman suurempaa stressiä ja nipottamista. Uuteen elämäntilanteeseen asettuminen on helpottanut oloa kokonaisvaltaisesti, vaikka tunteet ovatkin vielä ajoittain ristiaallokossa.

Eropäätös on nyt lopullinen. Toisen vaiheen hakemus laitetaan likoon heti harkinta-ajan päätyttyä kuukauden päästä, ja sormukset on nakattu yhteistuumin romukultaan. Kyllä sitä ratkaisun viisautta vielä kevättalvella mietti, mutta nyt rauha on laskeutunut. Turhan paljon pelkäsimme ympäristön reaktioita: Eivät ihmiset tuomitse, eivät ainakaan ääneen. Ystävät ovat kantaneet meitä kauniilla tavoilla koko matkan ja nähtävästi hoitavat meitä myös sen lopussa.

Uudet tuulet kutittelevat mielen perukoilla ja jopa vatsanpohjassa. Soitto soi pian myös julkisesti. Ja vaikka parisuhteeseen hankkiutuminen onkin nyt toiseksi viimeinen ajatus mielen päällä, on ollut mukavaa tulla nähdyksi ja itsekin nähdä ihmisiä vähän uudella tavalla. Rakkaus on monimuotoista.